Toivotamme sinut toistamiseen tervetulleeksi Reeperbahnin sisäänkäynnille, joka alkoi täällä vuonna 1626. Sinä vuonna köysintekijöiden muutto Eichholzista (nykyisessä Neustadtissa) kaupungin ulkopuolelle saatiin päätökseen. Milloin ja miten se tarkalleen alkoi, ei ole säilynyt tietoa – varmaa on, että siitä lähtien hampurilaista laatua olevaa köyttä valmistettiin St. Paulissa.
Neljä vuosisataa sitten Reeperbahn ei ollut katu, vaan alue, jolla laivan köysien valmistajat pitivät tuotantolaitoksiaan: pitkiä, säännöllisin välein tuettuja kaistoja, joilla hamppusäikeitä kierrettiin köysiksi – jopa 200 metrin pituisiksi. Tällaisen takilan painon käsittelemiseksi yhdellä kaistalla työskenteli jopa yhdeksän käsityöläistä – vähintään kaksi.
Kaistojen välissä (tässä niitä oli kymmenen) oli puukuja, joiden lehtikatokset suojasivat käsityöläisiä ja heidän tuotteitaan säältä. Aluksi siellä oli nopeasti kasvavia kenttäjalavia, jotka sitten 1800-luvulla korvattiin lehmuksilla, sen jälkeen kun ranskalaiset joukot olivat polttaneet kaistat vuonna 1814 puolustustarkoituksessa.
Pohjoissivullaan köysintekijöiden alue ulottui nykyiselle Simon-von-Utrecht-kadulle, jossa sijaitsi vuodesta 1605, eli köysintekijöiden ajoista lähtien, Pesthof puutarhoineen. Lännessä kaistat olivat nykyisen Hamburger Berg -kadun edessä – etelässä niitä rajoitti ajotie, joka yhdisti Hampurin Tanskan Altonaan (lisää tästä Hamburger Berg- ja Nobistor-asemilla).
Tätä maantietä, joka kantoi vuoteen 1899 asti nimeä „Lange Reihe“, pitkin kolisteli yli kaksisataa vuotta käsikärryjä ja hevosvaunuja Hampurin Millerntorin ja Altonan Nobistorin välillä – kunnes se 1820-luvulta lähtien kehittyi tuoksi vilkkaaksi huvittelukaduksi, jonka tunnemme nykyään Reeperbahnina.
Jatkamme matkaa osoitteessa Seilerstraße 42 (Schulmuseum).
Lauantai
Tänään