Tervetuloa Reeperbahnin sisäänkäynnille – tai uloskäynnille kohti Hampuria.
Kun Neustadt levittäytyy itään päin Michel-kirkon ympärille, Reeperbahn avautuu länteen päin St. Pauliksi, josta sanotaan yhä tänäkin päivänä, ettei se ole "Hampuria".
Historiallisesti tämä paikka sijaitsee itse asiassa Hampurin 1600-1800-luvuilla ympäröineen mahtavan linnoitusvallin ulkopuolella. Nykyään kaupunkiin on vapaa näkyvyys; vuonna 1626 linnoitus, jonka vallit ja bastionit olivat 10–15 metriä korkeita, esti paitsi näkyvyyden myös pääsyn kaupunkiin. Vain Millerntor (noin vanhan Millerntor-vartiotalon kohdalla) muodosti kulkuväylän niin kutsutulle Hampurin vuorelle, myöhemmälle St. Paulille. Millerntorin pohjoispuolella oli "Henricus"-bastioni (nykyään Hampurin historiallisen museon paikka), etelässä seurasivat "Albertus" ja "Casparus" (molemmat suunnilleen Bismarck-monumentin korkeudella), ja Elbelle päin päättyi mahtava Hornwerk.
Linnoitusvallin rakentaminen oli kestänyt noin kymmenen vuotta, ja sitä pidettiin yhtenä Euroopan moderneimmista ja kalleimmista. Investointi kannatti, sillä se pelasti kaupungin kolmikymmenvuotisen sodan (1618–1648) tuholta.
Vallien rakentamisen myötä Hampuri laajeni Neustadtin alueille, jotka olivat aiemmin sijainneet vanhojen kaupunginmuurien ulkopuolella. Tällä entisellä vihreällä alueella, joka koostui niityistä, laitumista ja tiilitehtaista, köysientekijät olivat toimineet noin vuoteen 1625/26 asti – ympärillään pieni metsä nimeltä "Eichholz", kuten katu yhä tänäkin päivänä. Lähellä silloisia satamia he valmistivat täällä laivaköysiä, kunnes Hampurin neuvoston käskystä heidän oli väistyttävä uuden linnoitusvallin tieltä ja siirrettävä tuotantolaitoksensa Millerntorin toiselle puolelle, Hampurin vuorelle nykyisen Reeperbahnin alueelle.
Lisätietoa St. Paulin köysientekijöistä löytyy Reeperbahn 5 -asemalta (Bingölin/Imperial-teatterin kulma).